Tuhkan sirottelu Suomessa: lupa, säännöt ja veteen laskeminen

Tuhkan sirottelu voi tuntua luonnolliselta ja vapauttavalta tavalta jäähyväisiin – mutta Suomen laki asettaa sille selkeitä rajoja. Et voi sirotella tuhkaa mihin tahansa haluamaasi paikkaan. Lupamenettely on kuitenkin usein yksinkertaista, kun tiedät keneltä pyytää lupaa.

Mitä laki sanoo tuhkan sirottelusta?

Hautaustoimilaki (457/2003) sallii tuhkan sirottelyn hautausmaan ulkopuolelle, mutta edellyttää alueen omistajan tai vesialueen haltijan kirjallista suostumusta.

Luvan myöntäjä riippuu alueesta:

• Kunta tai kaupunki: jos sirottelualue on kunnan omistamaa maata tai vesistöä
• Yksityinen maanomistaja: jos kyseessä on yksityismaa tai yksityinen vesialue
• Metsähallitus: valtion omistamilla luonnonsuojelualueilla tai metsämailla

Sirottelua ei saa tehdä ilman lupaa, vaikka paikka olisi "luonnonläheinen" tai "vainajan rakastama". Luvaton sirottelu on hautaustoimilain vastaista.

Käytännön sirotteluohjeet

Kun lupa on saatu, noudata näitä käytännön ohjeita:

1. Korkeus: laske tuhka noin 30 cm korkeudelta pölyämisen välttämiseksi – älä kaada tuhkaa ylhäältä tuulessa.
2. Sää: vältä tuulista tai sateista säätä, jotta tuhka ei leviä tahattomasti.
3. Yksi paikka: sirottele kaikki tuhka samaan paikkaan. Jakaminen eri sijainteihin ei ole lain mukaan sallittua.
4. Uurna: tyhjä uurna on otettava takaisin kotiin – sitä ei saa heittää veteen tai luontoon.
5. Dokumentointi: kirjaa sirottelupaikka krematorion luovutuspäiväkirjaa varten ja ilmoita sijoituspaikka krematoriolle kirjallisesti.

Tuhkan sirottelu veteen

Vesisirottelu on suosittu valinta, erityisesti merellisillä alueilla. Suomi on vesistöinen maa, ja monilla on erityinen suhde järviin, merenlahtiin tai jokiin.

Esimerkki Helsingistä: Helsingin kaupunki on osoittanut tuhkan sirotteluun erityiset vesialueet:

• Harmajan länsipuolinen vesialue
• Rysäkiven luoteispuolinen vesialue

Nämä alueet on nimetty nimenomaisesti sirottelua varten, jolloin erillistä lupahakemusta ei tarvita Helsingin kaupungilta. Muissa kunnissa tilanne vaihtelee – osa kunnista on osoittanut omat sirottelualueensa, osassa pitää hakea lupa erikseen.

Vesisirottelussa voidaan käyttää biohajoavia uurnia, jotka uppoavat veden pintaan ja hajoavat luonnollisesti ajan myötä. Nämä ovat laajalti hyväksyttyjä vesisirotteluun, kunhan sijoituspaikka on asianmukaisesti luvitettu.

Miten haen sirotteluluvan?

1. Ota selvää alueen omistajasta. Maanmittauslaitoksen karttapalvelu (kartta.fi tai maanmittauslaitos.fi) kertoo kiinteistön omistajan.
2. Ota yhteyttä omistajaan. Sähköposti tai kirje riittää useimmiten. Selitä tarkoitus ja pyydä kirjallinen suostumus.
3. Hae lupaa riittävän ajoissa. Kunnat käsittelevät lupahakemuksia yleensä 1–4 viikossa.
4. Säilytä lupa. Kirjallinen suostumus on hyvä säilyttää ja ilmoittaa sen perusteella krematoriolle sijoituspaikka.

Savonlinnan kaupunki on esimerkki kunnasta, jolla on oma yksinkertaistettu lupamenettely tuhkan sirotteluun. Vastaavia käytäntöjä on useissa kunnissa.

Muistomerkki sirottelupaikalle?

Sirottelupaikalle ei voi pystyttää virallista hautakiveä, koska kyseessä ei ole hautausmaakohde. Jotkut perheet merkitsevät paikan puulaatalla tai istutetulla pensaalla, jos maanomistaja sen sallii.

Vaihtoehtoisesti perheen muistolle voidaan perustaa digitaalinen muistorikas tai lahjoittaa omistautuminen luonnonsuojeluun tai puunistutukseen.

Sirottelu vs. uurnahautaus – oikeus valita

Muistakaa: tuhkan sirottelu on vapaaehtoinen vaihtoehto. Jos epäröitte tai lupamenettely tuntuu monimutkaiselta, perinteinen uurnahautaus hautausmaalle on aina mahdollinen. Molemmat ovat täysin hyväksyttyjä vaihtoehtoja.

Opas Hautajaisiin ja Hautauslainsäädäntöön Suomessa sisältää valmiin lupahakemusmallin sirotteluluvan pyytämiseen maanomistajalta sekä ilmoituslomakkeen krematoriolle.

Katso lisää oppaita: Finland →